Suomessa käytössä oleva nopeusrajoitusjärjestelmä koostuu yleisistä ja paikallisista nopeusrajoituksista ja tiekohtaisista nopeusrajoituksista. Nopeusrajoituksissa pyritään yhtenäisiin ratkaisuihin saman tyyppisissä olosuhteissa. Näin varmistamme, että tienpito ja liikkuminen ovat yhtenäistä koko maassa.

Yleinen ja paikallinen nopeusrajoitus

Yleinen nopeusrajoitus on voimassa kaikilla teillä, joilla ei ole päätetty pätevästä syystä muuttaa tien nopeusrajoitusta. Yleinen nopeusrajoitus on taajamissa 50 km/h ja se osoitetaan taajama –liikennemerkillä. Taajama-alueen päättyminen osoitetaan taajama päättyy –liikennemerkillä. Tällöin alkaa yleinen nopeusrajoitus 80 km/h, ellei tiekohtaisella tai paikallisella nopeusrajoituksella osoiteta muuta. Yleistä nopeusrajoitusta ei pääsääntöisesti osoiteta nopeusrajoitusmerkeillä. Yleinen nopeusrajoitus alkaa, kun tiekohtainen tai paikallinen nopeusrajoitus päättyy vastaavalla päättymismerkillä.

Paikallisten olosuhteiden vuoksi voi olla tarpeen laskea pistemäisesti nopeusrajoitusta yleisen nopeusrajoitusalueen sisällä sitä osoittavin merkein. Kyse voi olla esim. vaarallisesta tienkohdasta tai muutoin poikkeuksellisista liikenneolosuhteista. Lisäksi taajamissa yleisnopeusrajoituksen alentamisen perusteena voivat olla maankäyttö, liikenteen muut haitat tai kevyt liikenne.

Tiekohtainen nopeusrajoitus

Tiekohtaisella nopeusrajoituksella tarkoitetaan yleensä koko tietä koskevaa nopeusrajoitusta, jossa suurin sallittu nopeus on määritetty jaksoittain tie-, liikenne- ja ympäristöolosuhteiden perusteella. Tiekohtainen nopeusrajoitus toistetaan maantieliittymien jälkeen. Tiekohtaisten nopeusrajoitusten piiriin kuuluvat kaikki valta- ja kantatiet sekä suuri osa seututeistä. Neli- ja viisinumeroisilla paikallisilla yhdysteillä tiekohtaisen nopeusrajoituksen käyttöön vaikuttavat mm. tien liikennemäärä ja tien käytön luonne. Moottoriteillä nopeusrajoitus voi olla korkeintaan 120 km/h, muilla teillä 100 km/h. Taajamissa ei käytetä korkeampaa nopeusrajoitusta kuin 60 km/h.

Tiekohtaisissa nopeusrajoituksissa pyritään mahdollisuuksien mukaan yhtenäisiin rajoituksiin pidemmällä tiejaksolla. Mitä korkeampi nopeusrajoitus on, sitä pidemmälle tiejaksolle pyritään asettamaan yhtenäinen nopeusrajoitus. Esim. 100 km/h nopeusrajoitusta ei aseteta lyhyelle, alle 3 km matkalle, ellei kysymyksessä ole muusta tiestä selvästi poikkeava tieosuus. Jos pistekohtaisia nopeusrajoituksia tulee lyhyin välein useita, muutetaan mieluummin rajoitusta koko matkalla.