Pääosa rautatieliikenteen melusta syntyy veturin ja vaunujen pyörien ja kiskojen kosketuskohdista. Myös suurimmilla nopeuksilla liikkuvissa junissa ilmavirtauksen aiheuttama melu on merkittävää. Ratapihoilla melua syntyy muun muassa vaunujen järjestelytyön turvallisuutta palvelevista vetureiden äänimerkeistä. Myös radan kunnossapitotyöt aiheuttavat melua.

Rautatieliikenteen raskaat tavarajunat aiheuttavat yleisimmin asumista häiritsevää tärinää. Voimakkainta tärinä on yleensä savimailla. Kovemmilla maa-alustoilla tärinä on pienempää. Tärinähaittaa esiintyy tyypillisesti kauttakulku- eli transitokuljetusreiteillä. Tärinälle alttiilla alueilla kuljetusyritykset pyrkivät ajamaan junat päivällä, jos se on muu liikenne huomioiden mahdollista. Pitkien kuljetusmatkojen ja muun säännöllisen liikenteen aikatauluista johtuen osa kuljetuksista joudutaan kuitenkin toteuttamaan yöaikaan.

On erittäin harvinaista, että liikenteestä aiheutuva tärinä vaurioittaa rakenteita. Lisäksi tärinä voidaan kokea erilaisena vierekkäisissäkin rakennuksissa - tähän vaikuttavat esimerkiksi rakennustapa ja runkomateriaali. Rautatieliikenteen aiheuttaman tärinän vaimentaminen on kuitenkin haastavaa. Melu- ja tärinähaittojen ehkäisyssä kaavoitus onkin avainasemassa. Radan rakenteeseen liittyvien ratkaisujen toteuttaminen on kallista, ja sitä voidaan tehdä vain isompien radanparannushankkeiden yhteydessä. 

Joissain tapauksissa junien nopeuden alentaminen on vähentänyt tärinää. Nopeusrajoitusta voidaan kuitenkin hyödyntää harvoin, sillä nopeuden alentaminen vaikuttaa myös muiden junien aikatauluihin ja liikenteen sujuvuuteen radalla. Nopeuden alentaminen vähentää myös muuta radalle mahtuvaa junaliikennettä, kuten henkilöjunien määrää.

Lue lisää:

• Melu ja tärinä (Väylävirasto)
• Usein kysyttyä rautatieliikenteen aiheuttamasta tärinästä (Väylävirasto)