Artikkelin leipäteksti
Suurin osa jalankulkuun ja pyöräilyyn liittyvistä onnettomuuksista ja tapaturmista johtuu liukkaudesta. Talvihoidon piirissä olevien jalankulku- ja pyöräilyväylien olosuhteet pyritään kuitenkin järjestämään niin, että tienkäyttäjillä on mahdollisimman turvallista liikkua ympäri vuoden.
Tien liukkautta aiheuttavat monet asiat, kuten esimerkiksi tielle satanut alijäähtynyt vesi tai kova pakkanen. Myös runsas vesisade voi huuhtoa hiekan tieltä ja vesi voi jäätyä tienpintaan. Jos tien pintaan on tiivistynyt kosteaa lunta, se voi jäätyä kylmällä ilmalla. Niin kutsutuilla pääkallokeleillä lämmin sää on sulattanut polanteen pinnan märäksi, jonka yöpakkanen jäädyttää jälleen erittäin liukkaaksi. Oma tekijänsä on toki myös sillä, miten pitävä itse rengas tai kengänpohja on.
Talvihoitotoimenpiteiden kannalta haastavat kelit ovat yleistyneet. Nollan molemmin puolin sahaavasta lämpötilasta johtuen tien pinta on usein pakkasella, vaikka ilma onkin jo muutaman asteen plussalla. Kun tällaisella säällä sataa vettä, se jäätyy heti tien pinnassa olevan hiekan päälle. Vaikka tie olisi juuri hetki aiemmin hiekoitettu, tien pinta voi yhä tuntua liukkaalta. Jos pakkaskelillä sataa alijäähtynyttä vettä, siitä syntyvää liukkautta ei ole kovin helposti estettävissä.
Kävelyn ja pyöräilyn väylät hiekoitetaan karkealla sepelillä tietystä syystä
Talvihoidolla ei pyritä saamaan aikaan kesäkelejä. Olennaista jalankulku- ja pyöräilyteiden hoidossa on toimenpiteiden oikea-aikaisuus, tasalaatuisuus, lumen-, jään- ja sohjonpoisto sekä liukkaudentorjunta. Etenkin jalankulkuväylillä pinnan tasaisuuteen sekä liukkauden torjuntaan kiinnitetään erityistä huomiota.
Kunnossapito vaikuttaa merkittävästi kävelyn ja pyöräilyn houkuttelevuuteen, turvallisuuteen ja esteettömyyteen. Heikkolaatuinen kunnossapito voi estää jopa täysin esimerkiksi ikääntyneiden liikkumisen. ELY-keskusten hoidossa olevien jalankulku- ja pyöräilyväylien liukkaudentorjunta hoidetaan pääsääntöisesti hiekoittamalla tie koko leveydeltä. Näin pyritään vähentämään liukastumisesta aiheutuvia lukuisia kaatumistapaturmia.
Talvihoidossa käytettävä hiekotusmateriaali on määritelty tarkoin hoitourakoiden sopimuksissa. Liukkauden torjunnassa käytettävä sepelin raekoko on 0–6 millimetriä. Yleensä käytetään sellaista sepeliä, jonka raekoko on 2-6 millimetriä.
Teräväkulmaisella sepelillä saadaan parempi pito jäiselle tienpinnalle kuin hienolla hiekalla, sillä hiekka painuu nopeasti sulan lumipinnan alle. Rakeisen sepelin terävät reunat jäävät paremmin lumen pinnalle. Lisäksi hieno hiekka jäätyy kosteana helposti kiinni hiekotuskoneeseen. Pitkulaista terävää sepeliä ei käytetä.
Hiekka poistetaan vasta keväällä, ei keskellä talvea
Tärkeimpien kävely- ja pyöräteiden kunnossapidossa edellytetään, että tiet on hoidettu aamuisin ennen koulu- ja työhönmenoliikennettä sekä palvelevat iltaisin ja viikonloppuisin vapaa-ajan liikkumista. Talvisin keliolosuhteet kuitenkin vaihtelevat nopeasti ja esimerkiksi kostea tien pinta voi jäätyä jälleen yön aikana. Tällöin on hyvä, että tielle on jätetty valmiiksi hiekkaa torjumaan liukkautta, sillä liukkaudentorjuntatoimenpiteet vievät aina oman aikansa.
Karkea sepeli saattaa rikkoa pyörän renkaat, mutta turvallisuus on kuitenkin kaiken A ja O. Myös kustannussyyt aiheuttavat sen, että hiekkaa ei voida poistaa kävelijöiden tai pyöräilijöiden tieltä kesken talven. Hiekoitushiekat puhdistetaan keväällä yöpakkasten loputtua. Yleensä hiekoitushiekat poistetaan huhtikuun loppuun mennessä.
Olipa liukasta tai ei, talvella kannattaa ennakoida kelejä ja sopeuttaa omat aikataulunsa kelien mukaan. Talvikeleillä kannattaa varata suosiolla aina reilummin aikaa matkantekoon.
Lue lisää: