Miksi teitä paikataan jatkuvasti, eikä päällystetä kokonaan kerralla kuntoon?


Artikkelin leipäteksti

Perussyy runsaaseen paikkaamiseen on niukka rahoitus, joka ei mahdollista riittävässä määrin teiden uudelleen päällystämistä. Koska päällysteen uusiminen ei ole mahdollista läheskään aina kun se olisi tarpeen, joudutaan varsinkin vähäliikenteisemmillä teillä turvautumaan päällystevaurioiden paikkaamiseen. Paikkausmenetelmiä on kehitetty erilaisiin vaurioihin ja olosuhteisiin sopiviksi. Silti ongelmana on, että varsinkin kostealla ja kylmällä säällä suoritetut paikkaukset eivät kestä liikenteen ja sääolosuhteiden aiheuttamaa kulutusta ja samat kohdat joudutaan paikkaamaan yhä uudestaan.

Päällystysohjelma laaditaan vuosittain käytettävissä olevan rahoituksen pohjalta. Päällystysohjelman pituuteen vaikuttaa käytettävissä oleva rahoitus sekä bitumin hinta ja markkinatilanne, jotka vaikuttavat merkittävästi siihen, miten paljon käytettävissä olevalla rahoituksella saadaan päällystyskilometrejä. Mitä enemmän on rahoitusta, sitä enemmän vuosittaiseen päällystysohjelmaan mahtuu myös vähäliikenteisemmän tieverkon kohteita. Hiljaisemmalla tieverkollakin pyritään päällystämään ensisijaisesti vilkkaammin liikennöityjä teitä. Kohteet valitaan pääasiassa kuntomittausten perusteella. Alemmalla tieverkolla huonokuntoisia teitä on kuitenkin niin runsaasti, että pääosin ne joudutaan pitämään liikennöitävässä kunnossa täsmäpaikkauksilla, vaikka tien uudelleen päällystämisellä saataisiinkin parempi tulos. Vähäliikenteisillä teillä on paljon vanhoja ja huonokuntoisia päällysteitä, mutta päällysteiden uusimisväli voi olla jopa kymmeniä vuosia.

Vilkasliikenteiset tiet joudutaan päällystämään uudelleen yleensä urien vuoksi, kun taas vähäliikenteisillä teillä uudelleenpäällystystarve johtuu yleensä tienpinnan vaurioista, kuten halkeamista ja rei'istä. Vähäliikenteisimmillä teillä heikkokuntoisimpia päällystettyjä teitä voidaan joutua rahoituksen puutteessa muuttamaan sorateiksi.