Artikkelin leipäteksti
Tie voi olla liukas, vaikka se on suolattu. Sen voi aiheuttaa useampikin tekijä, mm. liian pieni liikennemäärä, kova pakkanen, alijäähtynyt tai runsas vesisade.
Kun tien pinta on pakkasella ja vettä sataa paljon tai alijäähtyneenä, se voi laimentaa tielle levitettyä suolaa niin paljon, ettei suola riitä pitämään tien pintaa sulana. Kovalla pakkasella suola taas ei vaikuta. Ilmiöstä puhutaan pakkasliukkautena ja sen torjumiseen ei oikeastaan ole mitään keinoja. Pakkasliukkautta voi syntyä, kun pakkasta on yli 6 astetta. Kun pakkanen kiristyy yli kymmeneen asteeseen, tien pinnasta tulee nahkea ja liukkaus häviää yleensä itsestään. Tällöin ainoastaan risteysalueet ja notkokohdat ja kaarteet voivat olla edelleen liukkaita.
Suola tarvitsee toimiakseen myös liikennettä. Pienillä liikennemäärillä suola ei vaikuta, sillä auton renkaat tuottavat kitkan kautta lämpöä tien pintaan ja se edesauttaa suolan vaikutusta. Tämä saattaa näkyä esim. nelikaistaisten teiden vasemmalla kaistalla etenkin yöaikaan, kun liikennemäärät ovat pienemmät. Molemmat kaistat on suolattu ja oikea kaista on ihan sula, mutta vasemmalla kaistalla liikennemäärät ovat niin pienet, ettei suola olekaan vaikuttanut, jolloin tie voi olla liukas.
Tästä syystä kovin vähäliikenteisillä teillä liukkauden torjuntaa ei tehdä suolalla. Aiemmin suolattavien teiden liikennemäärärajana on ollut n. 1000-1500 ajoneuvoa vuorokaudessa. Uusituissa talvihoidon toimintalinjoissa suolattavien teiden määrää on haluttu lisätä ja suolattavien teiden liikennemäärärajaa on laskettu 800 ajoneuvoon vuorokaudessa. Tällaisella liikennemäärällä on mahdollista, että etenkin hiljaisimpina tunteina liikennemäärä ei ole riittävä, jotta suola alkaisi vaikuttaa.
On kuitenkin hyvä muistaa, että talvihoidolla ei pyritä saamaan aikaan kesäkelejä. Viime kädessä tienkäyttäjällä on aina vastuu sopeuttaa oma liikennekäyttäytyminen ja ajonopeus vallitsevien olosuhteiden mukaan.
Katso video: