Erityisesti vilkkailla teillä liikenteen täytyy sujua turvallisesti ympäri vuoden. Tien pinnan kitkaa voidaan parantaa suolalla sulattamisen lisäksi hiekoituksella tai joissakin tapauksissa lumi- tai jääpintaa karhentamalla. Kumpikaan näistä tavoista ei anna riittävän hyvää lopputulosta vilkkailla teillä ja ne ovat suolausta selvästi kalliimpia toimintatapoja.

Hiekka ei vilkkaalla tiellä pysy, joten sitä jouduttaisiin ajamaan lisää. Lisäksi hiekoitus on selvästi hitaampi toimenpide kuin suolaus eikä sovellu esimerkiksi mustan jään torjuntaan. Suoloja sinänsä on erilaisia. Ne ovat muun muassa ympäristön ja ruostumisen suhteen erilaisia. Niiden vaikutuksia tutkitaan sekä Suomessa että maailmalla jatkuvasti, mutta ruokasuola (natriumkloridi) on toistaiseksi osoittautunut kokonaisuuden kannalta käyttökelpoisimmaksi.

Talvi aiheuttaa liukkautta tien pintaan ja tie muuttuu tietyissä tilanteissa liikenteen kannalta niin liukkaaksi, että tarvitaan liukkaudentorjuntaa. Esimerkkinä voisi olla vaikkapa keskivilkas valtatie, jolla kulkee noin 4000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Jos tiedämme, että hiekka pyyhkiytyy tien pinnalta noin 200 auton ylityksen jälkeen (jäiseltä pinnalta riittää vähemmänkin), on tien suolaaminen paljon järkevämpää. Jos suolan nimittäin korvaisi hiekalla ja jos tiellä olisi jatkuvaa liukkautta, tie olisi hiekoitettava koko pituudeltaan vuorokauden aikana 10 kertaa. Se ei tuntuisi järkevältä ja tuskin autoilijatkaan haluaisivat ajaa pitkiä matkoja jatkuvassa hiekkaroiskeessa.

Lue lisää:

• Talvihoito (ELY-keskus)
• Liukkauden torjunta (Väylävirasto)