Uusia suojateitä harkitaan tarkoin eikä niitä toteuteta turhaan, jotta ne eivät menetä merkitystään. Suojateitä ei toteuteta, jos tien nopeusrajoitus on yli 50 km/h. Niitä ei myöskään rakenneta mäkiin tai tien mutkiin, sillä ne eivät ole turvallisia tienylityspaikkoja. Suojatien on myös oltava osa käyttäjien luonnollista kulkureittiä. Suojatien on oltava turvallinen sekä jalankulkijan, pyöräilijän, että autoilijan näkökulmasta. Autoilijoiden on voitava havaita suojaten käyttäjät riittävän etäältä. Suojateitä toteutetaan pääasiassa taajamamaisiin ympäristöihin. Muualla suojateitä toteutetaan lähinnä koulujen, päiväkotien tai leikkipaikkojen läheisyyteen.

Suojatien tarve arvioidaan sen potentiaalisten käyttäjien perusteella. Suojatie voidaan merkitä, jos se on osa luonnollista kulkureittiä ja suojatiellä on vähintään 200 jalankulkijaa vuorokaudessa. Suojatie voidaan harkinnan mukaan toteuttaa myös, jos suojatiellä on yli 100 käyttäjää vuorokaudessa, suojatietä käyttää noin 20 koululaista tai vanhusta päivittäin tai suojatiellä on 40–50 työikäistä käyttäjää päivittäin

Esimerkiksi linja-autopysäkille kulkua varten ei taajaman ulkopuolella yleensä toteuteta suojatietä, ellei kyseessä ole suuren käyttäjämäärän pysäkki (liityntäpysäkki tms.).

Pääteiden yhteydessä sijaitsevat liityntäpysäköintialueet edellyttävät usein eritasoratkaisua. Suojatietä ei pääsääntöisesti toteuteta ali- tai ylikulkukäytävän välittömään läheisyyteen (noin 100 metriä). Jalankulkuvyöhykkeellä ja muilla alueilla, joissa on paljon palveluja ja siten myös jalankulkijoiden määrä on suuri, suojateiden keskinäinen etäisyys samalla väylällä ei tule olla 50–150 metriä lähempänä toisiaan.

Suojatie osoittaa tien osaa, joka on tarkoitettu jalankulkijoiden käytettäväksi ajoradan, pyörätien tai raitiotien ylittämiseen. Valittava suojatietyyppi eri tilanteessa riippuu autoliikenteen nopeusrajoituksesta, liikennemäärästä, liikenneympäristöstä sekä alueen ympärillä olevista toiminnoista.