Väyläviraston tietojen mukaan lupiinia on vuosikymmeniä sitten kylvetty pienimuotoisesti teiden varsille tie- ja vesirakennuslaitoksen/tielaitoksen ja tiepiirien toimesta. Tästä on esimerkkinä niitty- ja kasvikokeilu 1990-luvulta Oulun seudulta sekä joitakin tiedossa olevia 1980- ja 1990-luvun lupiinin erilliskylvöjä. Kaikista teiden varsien kylvöistä ei ole dokumentoitua tietoa.

Väyläviraston tai sen edeltäjien yleisesti käyttämissä siemenseoksissa ei ole ollut lupiinia. Yleisesti käyttämissämme nurmetusten siemenseoksissa ei ole ollut selvityksemme mukaan lupiinia ainakaan vuoden 1991 jälkeen.

Vieraslajien haitallisuus ja osallisuus luontokadossa on tiedotettu laajemmin 2000-luvulla. Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta tuli voimaan vuoden 2016 alusta. Monivuotiset komealupiini ja alaskanlupiini luokiteltiin säädettiin kansallisesti haitallisiksi vieraslajeiksi vuonna 2019.

Komealupiinia on ollut Suomessa tiettävästi jo 1800-luvulta lähtien. Lupiini on valitettavan tehokas leviämään avoimilla alueilla, kuten teiden varsilla sinne päästyään. Myös tienvarsiniittokoneet sekä maansiirtotyöt levittävät edelleen siemeniä, jotka säilyvät vuosikymmeniä itämiskykyisinä. 

Luonnon monimuotoisuuden tärkeys on kuitenkin jo pitkään ymmärretty myös tienpidossa. Esimerkiksi vuonna 1999 ohjeistettiin seuraavasti: pientareen annetaan kasvettua luontaisesti, vältetään multavan kasvualustan tuomista luiskiin ja ympäristöön kuulumattomien siemenseoksen kylvämistä tienvarsille.

Nykyään Väylävirasto ei istuta väyläympäristöön haitallisiksi tiedettyjä vieraskasvilajeja. Lisäksi pyrimme niitoilla vähentämään vieraslajien runsautta. Esimerkiksi ohjeistuksemme mukaan kukkivia lupiineja ei säästetä niitoissa.

Lue lisää:

• Luonnon monimuotoisuus ja haitalliset vieraslajit (Väylävirasto)