Sorateillä esiintyy yhä useammin pintakelirikkoa myös syksyisin. Runsaat sateet pehmittävät soratiet ja tienkäyttäjille se tuntuu pinnan epätasaisuutena ja liejuuntumisena. Sorateiden rakenteellinen kunto on monen tekijän summa ja vaikuttaa osaltaan pintakelirikon muodostumiseen. Sorateillä, jotka ovat savisella maalla peltoaukean laidalla, kuivatus on muutoinkin haasteellista ja nämä tiet kärsivät runsaista sateista yleensä eniten. Elinvoimakeskusten maanteiden hoidon projektipäälliköt ja teiden hoitourakoitsijat ovat yleensä tietoisia sorateiden huonosta kunnosta. Urakoitsijat levittävät ensiapuna mursketta huonokuntoisimmille tieosuuksille. Alueurakoissa on kuitenkin hyvin rajallinen määrä mursketta käytettäväksi eikä yhä yleistyviä syksyn pintakelirikkoja pystytä riittävässä määrin hoitamaan murskeella.

Suuri osa sorateistä on vanhojen kulkureittien päälle vähitellen paranneltuja teitä ja niiden rakenteellinen kunto vaihtelee. Sorateiden rungon kantavuus ei usein vastaa liikenteen vaatimuksia. Vauriot ovat näillä teillä yleisiä erityisesti runsaiden sateiden ja maan sulamisen aikaan keväisin ja yhä useammin myös syksyisin. Jos sorateiden kantavuus on huono, tielle voidaan joutua asettamaan painorajoitus.

Sorateiden kunnostus ei tuota toivottua tulosta sateisilla keleillä

Sorateille on tyypillistä, että niiden kunto vaihtelee merkittävästi sääolojen mukaan. Sääolosuhteet vaikuttavat myös tienhoitotoimenpiteiden ajoitukseen. Tienkäyttäjät toivovat useimmiten tiekarhua parantamaan tien kuntoa. Vettynyttä soratietä ei kuitenkaan kannata höylätä, sillä raskas höyläyskalusto vain pehmittää entisestään tien pintaa ja heikentää sen kuntoa ja ajettavuutta. Höylätessään tiekarhu vain irrottaa kiinteän soran tienpinnasta, jolloin hieno kiviaines irtoaa karheammasta. Tällöin hieno kiviaines sitoo itseensä liikaa vettä aiheuttaen tien pinnan liejuuntumista. Irronnut kiviaines ei sitoudu sateella enää uudelleen, minkä vuoksi tielle muodostuu helposti kuoppia ja tilanne voi pahentua entisestään. Ainoa keino parantaa märän soratien kuntoa on levittää uutta mursketta pahimpiin paikkoihin. Tällä keinolla saadaan kuitenkin tilannetta parannettua vain muutaman päivän ajaksi. Ennen höyläystä pitäisi olla pari sateetonta päivää ja sen jälkeen liikenteen pitäisi ehtiä tiivistää tien pintaa muutama päivä ennen uusia sateita. Muutoin höyläystyö menee hukkaan ja lopputulos voi olla alkuperäistä huonompi.

Kaikkia sorateitä ei välttämättä ehditä hoitaa optimaalisilla keleillä

Jos syksy on sateinen ja sateettomia jaksoja on vähän, kaikkia sorateiden syystasauksia ei välttämättä ehditä tehdä optimaalisilla keleillä. Sorateiden syystasauksella estetään syyssateiden aikana reikiintyneen ja raiteistuneen tienpinnan jäätyminen epätasaisena. Sorateiden runko jäätyy yleensä nopeasti jo parin pakkaspäivän aikana, joten toisinaan sorateitä on pakko lanata myös märillä keleillä, vaikka lopputulos ei ole paras mahdollinen. Urakoitsijoilla on koko kalusto käytössä ja sorateiden syystasaukset pyritään suorittamaan ennen pakkasten tuloa. Joinakin talvina lunta sataa jo ennen kun soratie on ehtinyt jäätyä ja kovettua. Tällaisen pehmeentyneen soratien auraaminen on haastavaa ja turvallisuusriski myös aura-auton kuljettajalle.

Hoitourakoissa on rajallinen määrä mursketta

Hoitourakoissa on hyvin rajallinen määrä mursketta käytettäväksi. Käytännössä murskemäärä riittää siihen, että kaikki urakka-alueen soratiet voidaan sorastaa keskimäärin kerran viisivuotisen urakan aikana. Urakoitsija käy läpi koko tiestön ja arvioi sorastustarpeen. Sorastus suoritetaan tarvittaville tieosuuksille. Aina ei välttämättä sorasteta koko tietä, jos sille ei ole tarvetta. Jos syksyllä sataa paljon ja mursketta joudutaan käyttämään runsaasti pintakelirikon hoitamiseen, muuhun sorastukseen jää vähemmän käytettävää materiaalia. Tästä syystä mursketta pyritään käyttämään säästeliäästi pintakelirikon torjumiseen ja mursketta levitetään vain pahimpiin pintakelirikkokohtiin. On valitettava tosiasia, että yhä yleistyviä syksyn pintakelirikkoja ei pystytä riittävässä määrin hoitamaan murskeella. Tielläliikkujien on syytä noudattaa varovaisuutta märillä keleillä sorateillä liikkuessaan.

Ajonopeudella voi vaikuttaa pehmentyneen soratien kuntoon

Sorateillä ajavien ajonopeudut kasvavat yleensä heti kun tien kuntoa on parannettu. Jokainen autoilija voi vaikuttaa myös itse soratien kunnon säilymiseen ajamalla hiljempaa. Kun soratien pinta on pehmentynyt ja liikennettä on paljon, hienoaines eriytyy karkeammasta aineksesta aiheuttaen kuoppia ja ns. nimismiehenkiharia. Lisäksi suuremmilla ajonopeuksilla tien pintaan ajettu kelirikkomurske kulkeutuu tien reunoihin, eikä siitä saada tavoiteltua hyötyä. Karkealla kelirikkomurskeella pyritään kuivattamaan ja parantamaan tien pintaa. Kun tien pinta on tasattu ja ajo-olosuhteet ovat parantuneet, ajonopeudet tyypillisesti kasvavat, jolloin tien pinnan vauriot uusiutuvat herkemmin ja tie on uudelleen tasauksen tarpeessa. Useimmiten sorateillä on yleisnopeusrajoitus, joka sallii maksimissaan ajonopeuden 80 km/h. Yleisnopeusrajoitusalueella on kuitenkin ensisijaista sovittaa ajonopeus vallitsevien olosuhteiden mukaiseksi.

 
Yleensä sorateiden liikennemäärät ovat alle 300 ajoneuvoa vuorokaudessa, mutta jotkut soratiet ovat vilkkaammin liikennöityjä. Suuri liikennemäärä rasittaa soratien pintaa enemmän ja yhdistettynä poikkeuksellisiin keliolosuhteisiin soratietä ei välttämättä pystytä pitämään koko ajan liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Haastavissa keliolosuhteissa tienkäyttäjät voivat itse vaikuttaa soratien kuntoon ajamalla hiljempaa, vaikka tie olisikin hoidon jälkeen paremmassa kunnossa.

Talvihoitotoimenpiteiden kannalta haastavat kelit ovat yleistyneet

Talvihoitotoimenpiteiden kannalta haastavat kelit ovat yleistyneet. Pintakelirikkoisella soratiellä lumen poisto tasaisesti auraamalla on vaikeaa, eikä sitä voi tehdä turvallisesti. Runsaan ja pitkäkestoisen lumisateen aikana puolestaan laatutaso alittuu hoitolenkin aikana uudelleen. Pahin tilanne on, kun lumisade muuttuu kesken kaiken vesisateeksi. Tällöin vesi muuttaa lumen sohjoksi ja jäätyy tienpintaan.