Artikkelin leipäteksti
Kaikkein vilkkaimmilla teillä (Is-hoitoluokassa) voidaan suolata jopa -6-asteessa, sillä runsas liikenne pitää tienpinnan lämpimämpänä. Muilla teillä lämpötilan laskiessa alle -4 asteen suolaa ei enää yleensä käytetä, sillä se ei enää tehokkaasti estä jään syntymistä. Liian kovalla pakkasella suolatessa on vaarana, että suolalla sulanut vesi jäätyy uudestaan jopa normaalia liukkaammaksi.
Tie voi olla liukas, vaikka se on suolattu. Sen voi aiheuttaa useampikin tekijä, kuten liian pieni liikennemäärä, kova pakkanen, alijäähtynyt tai runsas vesisade. Kun tien pinta on pakkasella ja vettä sataa paljon tai alijäähtyneenä, se voi laimentaa tielle levitettyä suolaa niin paljon, ettei suola riitä pitämään tien pintaa sulana.
Suola tarvitsee toimiakseen myös liikennettä. Pienillä liikennemäärillä suola ei vaikuta, sillä auton renkaat tuottavat kitkan kautta lämpöä tien pintaan ja se edesauttaa suolan vaikutusta. Tämä saattaa näkyä esimerkiksi nelikaistaisten teiden vasemmalla kaistalla etenkin yöaikaan, kun liikennemäärät ovat pienemmät. Yöaikaankin molemmat kaistat suolataan. Oikea kaista pysyy sulana, mutta vasemmalla kaistalla liikennemäärät ovat niin pienet, ettei suola olekaan vaikuttanut. Tämän takia tie voi olla liukas.
Miksei pakkasella suolata?
Kovalla pakkasella suola ei vaikuta. Ilmiöstä puhutaan pakkasliukkautena ja sen torjumiseen ei oikeastaan ole mitään keinoja. Pakkasliukkautta voi syntyä, kun pakkasta on yli 6 astetta. Kun pakkanen kiristyy yli kymmeneen asteeseen, tien pinnasta tulee nahkea ja liukkaus häviää yleensä itsestään.
Yleensä pakkasella ei suolata, koska suolaa tarvitaan paljon enemmän kuin lähellä nollaa olevissa lämpötiloissa. Näissä tilanteissa operatiivisista toimenpidepäätöksistä vastaavien urakoitsijoiden tulisikin tarkoin harkita suolan käyttöä. Tienpitäjä ei yksittäisissä tilanteissa ohjaa kunnossapitotoimia. Toiveena tienpitäjän näkökulmasta kuitenkin olisi, että suolauksen toteuttajat harkitsisivat suolauksen tarpeellisuutta ja sen eri vaikutuksia mahdollisimman hyvin.
Suola (erityisesti kalsiumkloridi, jota käytetään liuoksina) tehoaa korkeammissakin pakkasissa, mutta edellyttää erittäin vilkasta liikennettä, jotta kosteus haihtuisi nopeasti ja tie kuivahtaisi ennen mahdollista uudelleenjäätymistä. Kovilla pakkasilla päällysteen pinnalle kertyy kuuraa, joka voi muodostua paikoin varsin liukkaaksi. Tätä tapahtuu varsinkin silloin, jos pakkanen vaihtelee. Ilmiötä esiintyy erityisesti etelärannikolla, kun meri on vielä avoin ja ilmankosteus saattaa olla suhteellisen suuri.
Alijäähtyneen veden aiheuttamaa liukkautta on vaikea estää
Tienhoidon valikoimasta ei löydy hyviä keinoja liukkauden estämiseen sellaisissa tilanteissa, joissa pakkaskelillä sataa alijäähtynyttä vettä. Tien pinnan kitkaa voidaan parantaa joissakin tapauksissa hiekoituksella tai lumi- tai jääpintaa karhentamalla. Kumpikaan näistä tavoista ei kuitenkaan anna riittävän hyvää lopputulosta vilkkailla teillä. Nämä toimenpiteet ovat myös selvästi suolaamista kalliimpia ja hitaampia. Hiekoitus auttaa hetkellisesti, mutta hiekan päälle sataa nopeasti uutta vettä, joka jäätyy saman tien. Hiekoitushiekka ei myöskään pysy vilkkaasti liikennöidyllä tiellä kovin pitkään.
Tällaisissa tilanteissa liikenteessä edellytetään erityistä tarkkaavaisuutta. Normaalilla nopeudella ei ole mahdollista edetä. Matkoihin onkin syytä varata normaalia enemmän aikaa, sekä säilyttää tavallista pidemmät turvavälit muihin tienkäyttäjiin. Viime kädessä tienkäyttäjällä on aina vastuu sopeuttaa oma liikennekäyttäytyminen ja ajonopeus vallitsevien olosuhteiden mukaan.
Lue lisää: